Juurikääpä leviää pohjoiseen – ensimmäiset havainnot männynjuurikäävästä tehty Pohjois-Pohjanmaalla

Juurikääpäsienten aiheuttamat vuotuiset menetykset ovat n. 50 milj. € maassamme. Tuhot ovat suurimmat Etelä-Suomessa. Kuusenjuurikääpä aiheuttaa kuusentyvilahoa harvakseltaan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun vanhoissa, yli-ikäisissä ja tiheissä tuoreen kankaan kuusikoissa. Esimerkiksi Haukiputaalla, lehtomaisessa, varttuneessa kuusikossa, esiintyy laaja kuusenjuurikääpäesiintymä maankohoama-alueella, josta tauti on levinnyt myös aluetta ympäröiviin kuusikoihin. Ilmaston lämpeneminen edesauttaa sienen leviämistä pohjoiseen.

Kuusenjuurikääpä lahottaa pääasiassa kuusia, eikä se iske lehtipuihin

Myös nuoret männyt voivat saada tartunnan tautipesäkkeissä. Puulajeista haapa ja koivu ovat kestävimmät, joita voidaan käyttää vaihtoehtoisina puulajeina voimakkaasti kuusentyvilahoisessa metsikössä. Taudin leviämistä voidaan estää suojaamalla kannot sulan maan aikana tehtyjen hakkuiden yhteydessä tuoreeseen kantopintaan levitettävällä urealla tai juurikäävän kilpailijasienen, harmaaorvakan, liuoksella (Rotstop). Hakkuut suositellaan kuitenkin tehtäväksi talviaikaan maan ollessa jäässä. Kuusentyvilahon torjunta jatkuvan kasvatuksen metsiköissä on hankalaa.

Männynjuurikääpä leviämässä pohjeiseen

Männiköissä tyvitervastautia aiheuttava männynjuurikääpä on kuusenjuurikääpää eteläisempi laji. Tyvitervastaudin esiintymistä ei ole systemaattisesti kartoitettu, mutta tauti on myös leviämässä pohjoiseen. Tyvitervastauti voi iskeä männyn lisäksi kuuseen, lehtikuuseen, katajaan, koivuun, useaan muuhun lehtipuulajiin sekä varpukasveihin kuten kanervaan, mustikkaan ja puolukkaan. Lehtipuista haapa on kestävin. Taudin torjunta on samanlainen kuin kuusentyvilahon torjunnassa. Harmaaorvakka hidastaa taudin leviämistä jo sairastuneessa nuoressa männikössä, ja myös kantojen poistoa voidaan käyttää torjunnassa. Paras tapa torjua sekä männyn- että kuusenjuurikääpää on kuitenkin taudin ennaltaehkäisevät toimenpiteet.

Männynjuurikääpä lahottaa puun juuria ja iskee mäntyyn juuriston kautta. Eteläsuomalaisissa männiköissä männyn latvan neulaset kuolevat samanaikaisesti, jolloin latvus harsuuntuu, neulaset kellastuvat ja lopulta ruskettuvat. Tautia esiintyy kaikenikäisissä männyissä. Sieni leviää juuristossa puusta toiseen muodostaen laajenevia tautipesäkkeitä. Aukkopaikoissa sekä havu- että lehtipuut kuolevat. Sairaan puun kantopinnassa esiintyy tähtikuvio tai pihkalaikkuja ja juurten runsas pihkaneristys paljastaa tartunnan. Lahoa esiintyy yleensä alle 40 cm:n korkeudella maasta. Tautia esiintyy myös turvekankaiden männiköissä. Sienen ei tiedetä leviävän puhtaassa lehtimetsässä. Koska juurikääpäsienet hyötyvät ilmaston lämpenemisestä ja luultavasti leviävät entistä pohjoisemmaksi, tulisi metsänomistajien ja -organisaatioiden panostaa taudin ennaltaehkäisevään torjuntaan.

Kesällä 2017 havaittiin Ylikiimingissä muutaman aarin kuivan kankaan alalla varttuneita mäntyjä, joista osa oli kuolleita ja osassa oireet muistuttivat männyn tyvitervastautia. Tyypillisiä oireita ovat pihkalaikut puun kaatopinnassa ja puiden harsuuntuneisuus. Myös katajat ruskettuvat ja kuolevat tartuntapesäkkeessä. Sairaan männyn juuristossa esiintyy myös männynjuurikäävän itiöemiä. Käävät ovat yläpinnaltaan kanelinruskeita ja alapinnaltaan valkoisia. Toistaiseksi tautia on löydetty vain muutamien puiden ryhmissä. Tuoreiden löytöjen perusteella männynjuurikäävän levinneisyys on aiemmin tunnettua pohjoisempi. Vastaavia puiden kuolemia esiintyy Pohjois-Pohjanmaalla harvakseltaan, joten tauti saattaa olla levinnyt luultua laajemmalle alueelle. Siten lisätutkimusta tarvitaan taudin pohjoisen levinneisyyden selvittämiseksi ja taudin oireiden kuvaamiseksi pohjoisessa.

Luonnonvarakeskuksella tutkimushanke käynnissä

Kesällä 2025 aloitettiin Elinvoimakeskuksen kautta EU-osarahoitteinen hanke (LahoDia), jota rahoittavat myös Stora Enso, MetsäGroup ja Sallan yhteismetsä. Hankkeessa selvitetään männynjuurikäävän esiintymistä Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosissa ja Lapin eteläosissa vuosina 2025–2027 ja sen päätoteuttaja on Luonnonvarakeskus. Hankkeessa käydään läpi mäntykuolemia, joissa oireet viittaavat männynjuurikääpään. Hanke edistää ilmastonmuutokseen varautumista ja sopeutumista. Kohteet valitaan yhteistyössä metsäorganisaatioiden ja muiden metsäammattilaisten kanssa. Olemme kiinnostuneita mahdollisista tuhokohteista, jotka voivat olla myös pienialaisia. Tietoa potentiaalisista tuhokohteista voi lähettää Luonnonvarakeskukseen (ari.kokko@luke.fi).

Juha Kaitera, erikoistutkija,
Ari Kokko, metsätalousinsinööri,
Luonnonvarakeskus