Kuolinpesä metsänomistajana

Jakamattomat kuolinpesät omistavat Metsäkeskuksen mukaan noin 1,2 miljoonaa hehtaaria metsää. Tämä tarkoittaa yhdeksää prosenttia koko Suomen yksityismetsistä.

Kun metsänomistaja kuolee, hänen perillisistään tulee kuolinpesän osakkaita. Jos perintöä ei jaeta, kuolinpesä pysyy jakamattomana ja vainajan omaisuus pysyy kuolinpesän nimissä.

Miksi kuolinpesä kannattaa purkaa mahdollisimman pian?

Kuolinpesä kannattaa yleensä purkaa mahdollisimman pian seuraavista syistä:

Purkamalla kuolinpesän pian perunkirjoituksen jälkeen selviää myös pienemmillä kustannuksilla. Perunkirjoitusta varten metsästä on teetetty tila-arvio ja selvitetty myös muun vainajan omaisuuden arvo. Mikäli kuolinpesä puretaan vasta vuosien päästä perunkirjoituksesta, on omaisuuden arvo yleensä määritettävä uudestaan jakoa varten.

Kuolinpesän jakamatta jättäminen voi olla järkevää lähinnä silloin, jos osakkaissa on opiskelijoita, jotka nostavat opintotukea tai työttömiä, jotka saavat työmarkkina- tai toimeentulotukea. Metsätaloudesta saatava henkilökohtainen tulo vaikuttaisi näihin tukiin alentavasti, mutta kuolinpesän metsätuloilla puolestaan ei ole vaikutusta osakkaiden nostamiin tukiin.

Miten kuolinpesä vaikuttaa metsien hoitoon?

Jakamattomia metsää omistavia kuolinpesiä on paljon, ja osassa niistä metsät jäävät kokonaan hoitamatta – syystä tai toisesta. Metsien hoito voi tyssätä esimerkiksi siihen, että yksi osakkaista vastustaa toimenpiteitä, ei ota niihin kantaa tai on kokonaan tavoittamattomissa.

Tilastollisesti kuolinpesät ovat passiivisempia metsänhoidossa ja saavat vähemmän hakkuutuloja kuin muut yksityismetsänomistajat. Kuolinpesien omistamissa metsissä on myös enemmän hakkuu- ja hoitorästejä. Kun hoitotöitä ei tehdä oikeaan aikaan, metsän kehitys vaarantuu ja arvokasvu heikkenee. Taimikonhoitojen ja harvennushakkuiden viivästyminen hidastaa puuston kasvua merkittävästi ja vähentää erityisesti tukkikertymää. Kaikki tekemättä jääneet tai myöhästyneet hoitotyöt ja harvennukset pienentävät siis metsän tulevaisuuden tuottoa.

Kuolinpesän metsien hoitaminen menee yleensä vaikeaksi viimeistään silloin, kun joku tai useampi kuolinpesän osakkaista kuolee, jolloin kuolinpesän sisälle muodostuu toinen kuolinpesä. Asioiden hoitaminen muuttuu aina hankalammaksi, kun pesässä alkaa olla kymmeniä osakkaita, jotka asuvat eri puolilla Suomea tai maailmaa. Tällöin myös kuolinpesän purkaminen alkaa olla haasteellista.

Mitä veroetuja kuolinpesän purkamisella saavuttaa?

Kuolinpesäomistuksen purkaminen on yleensä kannattavaa verotuksellisista syistä. Muut tavat omistaa metsää ovat useimmiten verouksellisesti edullisempia kuin kuolinpesä. Kuolinpesän muuttaminen verotusyhtymäksi tuo suoraa verohyötyä osakkaille.

Kuolinpesän ongelmana metsäverotuksessa on metsätilan tuottojen ja kulujen epätasaisuus ja ajoittuminen. Puunmyyntituloja saattaa olla kerran tai kaksi vuosikymmenessä, mutta kuluja muodostuu useammin. Niiden vuosien, joina metsästä ei ole tuloja, kuluista muodostuu verotuksessa pääomatulolajin tappio. Pääomatulolajin tappio vähennetään seuraavien 10 verovuoden aikana pääomatulosta sitä mukaa kuin pääomatuloa syntyy, eli kuolinpesän kulujen vähentäminen verotuksessa on hyvin hidasta – tai jos tuloja ei tulekaan seuraavan 10 vuoden aikana, voi tappiot jäädä osittain vähentämättä.

Verotusyhtymässä yhtymä tekee metsäveroilmoituksen, jolla lasketaan metsätalouden tulos. Tulos jaetaan osakkaille omistusosuuksien suhteessa ja kukin osakas on verovelvollinen omalta osaltaan. Niinä vuosina, kun yhtymällä on metsästä vain kuluja, ne vähennetään osakkaiden henkilökohtaisista pääomatuloista omistusosuuksien suhteessa. Jos osakkaalla ei ole muita pääomatuloja, hän saa alijäämähyvitystä ansiotulojen verosta. Tappioiden vähentäminen yhtymänä on siis selvästi nopeampaa ja tuo suoran verohyödyn yhtymän osakkaille.

Miten kuolinpesä puretaan?

Kuolinpesän purkamiseksi on tehtävä perinnönjako tai ositus ja perinnönjako. Ositus tulee tehdä silloin, jos leskellä on avio-oikeus vainajan omaisuuteen. Perinnönjako voidaan tehdä joko koko perinnön osalta tai vain metsien osalta. On hyvä miettiä, haluavatko kaikki osakkaat jatkaa metsänomistajina.

Mikäli kaikki osakkaat haluavat jatkaa metsänomistajina yhdessä, heistä muodostuu perinnönjaossa metsäyhtymä. Perinnönjako voidaan tehdä niin, että metsä omistetaan yhdessä samoin osuuksin kuin kuolinpesä, mutta osuuksista voidaan myös poiketa. Yhtymässäkin metsiä tulee hoitaa yhteisymmärryksessä. Selkeintä on, jos yhtymän osakkaiden kesken tehdään kirjallinen sopimus siitä, miten yhtymässä tehdään päätöksiä ja miten metsää hoidetaan ja hyödynnetään.

Monesti kuolinpesällä on muutakin omaisuutta kuin metsää. Perintö voidaan jakaa myös niin, että joku osakkaista saa metsää ja toinen vaikkapa asunto-osakkeen tai kesämökin. Jos kuolinpesällä on rahavaroja, osuuksien eroja voidaan tasoittaa rahalla. Jos leski on elossa ja ositus on tekemättä, voi olla mahdollista tehdä metsätilan sukupolvenvaihdos ilman veroseuraamuksia siten, että leski saa osituksessa jotain muuta ja perilliset metsätilan.

Yhtymän kautta verohyöty jatkajalle

Jos joku osakkaista ei halua jatkaa metsänomistajana, voi osuutensa luovuttaa toiselle myös metsäyhtymän osuuksien kaupalla. Yhtymäosuuksien kauppa tuo ostajalle verohyödyn, koska kaupasta muodostuu ostajalle metsävähennystä, joka vähentää tulevaisuuden puukaupoista maksettavaa veroa. Metsävähennyspohja on 60 % metsän hankintamenosta eli yhtymäosuuden kauppahinnasta ja muista kaupasta aiheutuneista kuluista. Hallituksen esityksen mukaisesti metsävähennyspohjaa suunnitellaan korotettavaksi 75 prosenttiin vuoden 2026 alusta alkaen, jolloin verohyöty on nykyistä suurempi.

Yhtymäosuuden kauppa on tietyin ehdoin vapaa luovutusvoittoverosta, kun ostajana on lähisukulainen (oma sisarus tai jälkeläinen).

Myynti ja yhteismetsä vaihtoehtoina

Joskus metsän omistaminen yhdessä muiden osakkaiden kanssa ei tunnu hyvältä ratkaisulta esimerkiksi tulehtuneiden välien tai erilaisten metsänhoidon tavoitteiden takia. Voi myös olla, ettei kenenkään osakkaista ole taloudellisesti mahdollista lunastaa muiden osuutta itselleen. Tällöin vaihtoehtona voi olla metsätilan lohkominen omiksi kiinteistöikseen, jolloin jokainen saa hoitaa omaa metsäänsä itsenäisesti. Pientä metsätilaa ei kuitenkaan ole järkevää jakaa moneen osaan, jotta metsänhoito pysyisi kannattavana.

Yhtenä ratkaisuna tilanteeseen on myös tilan myyminen ulkopuoliselle tai liittäminen olemassa olevaan yhteismetsään. Yhteismetsä on helppo tapa omistaa metsää ja saada siitä tasaista tuloa ilman metsien pirstoutumista. Monilla metsänhoitoyhdistyksillä on yhteismetsiä, joihin metsän voi liittää - löydät ne täältä.

Metsätilan myyminen ulkopuoliselle on helpoin tapa päästä yhteisestä omaisuudesta eroon. Myymiseen kuten muihinkin toimenpiteisiin tarvitaan tietenkin yksimielinen päätös. Tilan myymisestä saadut rahat on helppo jakaa osakkaille osuuksien suhteessa.

Tunteet pelissä

Kuolinpesän purkamiseen voi olla vaikea ryhtyä. Asiaan voi liittyä paljon tunteita, onhan läheinen ihminen vasta menehtynyt - tai jos metsä on ollut kuolinpesän omistuksessa jo pitkään, voi perinnönjaon miettiminen nostaa vanhoja muistoja ja tunteita pintaan. Voi myös olla, että asiaa ei uskalleta tai edes osata ottaa puheeksi muiden osakkaiden kanssa. Erityisesti silloin, jos osakkaat ovat riitaantuneet keskenään, on asioiden hoitaminen vaikeaa ja kuolinpesän purkamiseen ryhtyminen henkisesti raskasta.

Ennakoitu omistusjärjestely on aina paras vaihtoehto

Metsäomistuksen siirto seuraavalle sukupolvelle on aina edullisinta muutoin kuin perinnön kautta. Siksi metsän omistusjärjestelyitä kannattaa suunnitella ja tehdä jo metsänomistajan elinaikana, vaikka metsästä luopuminen tuntuisikin vaikealta. Omilta jälkeläisiltä kannattaa kysyä suoraan, ovatko he kiinnostuneita metsänomistamisesta – oletuksia ei kannata tehdä. Avoin keskustelu on tärkeää ja samalla pääset jakamaan metsätilaan ja metsänomistukseen liittyviä ajatuksiasi ja muistojasi jälkipolvelle. Tekemällä metsätilan sukupolvenvaihdoksen hyvissä ajoin varmistetaan metsien päätöksentekokykyinen omistus ja hyvä hoito myös tulevaisuudessa.