Metsänomistajan joulu

Jouluna metsä näyttää erilaiselta. Lumi peittää ajourat, oksat kantavat hiljaista painoa ja koko maisema tuntuu pidättävän hengitystään. Metsänomistajalle tämä ei ole vain kaunis näkymä, vaan hetki, jolloin vuoden mittainen tekeminen ja vastuu asettuvat mittasuhteisiinsa.

Arki metsän kanssa on päätöksiä: milloin hoidetaan, milloin hakataan, milloin annetaan kasvaa rauhassa. Vuoden aikana metsä on ollut otsikoissa, raporteissa ja väittelyissä, usein kaukana siitä todellisuudesta, jossa metsänomistaja toimii. Joulun aikaan tuo kohina vaimenee. Jäljelle jää metsä sellaisena kuin se on… elettynä, koettuna ja omistajansa näköisenä.

Perhemetsänomistajalle joulu on usein myös taloudellinen rajapyykki. On laskettu mennyt vuosi: mitä jäi käteen, mitä investoitiin tulevaan. Taimikot, metsätiet ja hoitotyöt eivät ole kulueriä paperilla, vaan uskoa siihen, että metsä kantaa myös tulevaisuudessa. Se usko syntyy pitkäjänteisyydestä, ei nopeista ratkaisuista.

Monelle metsä liittyy jouluun henkilökohtaisella tavalla. Lapsuuden maisemat, sukutila, isän tai äidin kädenjälki metsässä… yhdessä haettu joulukuusi. Jouluna nämä muistot palaavat. Metsä ei ole vain tuotantoyksikkö, vaan tarinoiden ja työn summa, jossa jokainen sukupolvi on jättänyt oman jälkensä… joskus onnistuen, joskus oppien.

Kulunut vuosi on vaatinut metsänomistajalta selkärankaa. Keskustelu on ollut kärjekästä ja yksinkertaistavaa. Silti suurin osa metsänomistajista jatkaa työtään kuten ennenkin: hoitaa metsiään, noudattaa lakeja ja suosituksia sekä sovittaa yhteen talouden ja luonnon. Se on hiljaista vastuunkantoa, jota harvoin huomataan.

Ehkä metsänomistajan joulu onkin ennen kaikkea luottamuksen juhla. Luottamusta siihen, että metsä kasvaa, vaikka maailma ympärillä kiirehtii… ja että tehdyt päätökset kantavat pidemmälle kuin yhden uutiskierron verran.

Hyvää joulua metsänomistajille… niille, jotka tietävät, että metsä elää ajassa, mutta katsoo aina tulevaan.

Kolumni on julkaistu Iisalmen Sanomissa 23.12.2025.