Informaatiovaikuttamisen varjot metsänomistajan oikeusturvassa

savotta

Metsäkeskustelua ohjataan usein mielikuvilla, joissa metsänomistaja leimataan ongelmien aiheuttajaksi. Informaatiovaikuttaminen voi horjuttaa hänen oikeusturvaansa ja heikentää perhemetsätalouden taloudellista perustaa.

Metsäkeskustelussa korostuvat usein kärjekkäät mielikuvat: Suomi hakkaa metsänsä loppuun, metsänomistaja on piittaamaton tai hakkuu merkitsee aina luonnon köyhtymistä. Julkisessa keskustelussa metsänomistaja kuvataan usein yksioikoisesti: joko ”ahne hakkaaja” tai ”luonnon tuhoaja”, mikä on klassinen esimerkki informaatiovaikuttamisesta, missä todellisuutta yksinkertaistetaan ja vääristetään.

Metsänomistajien kokemus oikeusturvasta hämärtyy

Informaatiovaikuttamisen seuraukset näkyvät monella tasolla. Kansainvälisesti se voi rapauttaa suomalaisen puutuotteen mainetta ja vaikeuttaa vientiä, joka on taloutemme selkäranka. Kotimaassa se voi johtaa harmaan suojelun ilmiöön: metsää ei virallisesti suojella, mutta omistaja kokee käytännön mahdollisuuksiensa kaventuvan paineen alla. Metsän käyttö muuttuu epävarmaksi - ja tämä on oikeusturvakysymys. Jokaisella omistajalla tulisi olla selkeä tieto siitä, mitä hän saa ja mitä ei saa omalla maallaan tehdä.

Perhemetsätalous on metsien käytön kivijalka. Yksityismetsistä tulee suurin osa kantorahatuloistamme, ja ne luovat perustan paikalliselle hyvinvoinnille ja työllisyydelle: metsurille, harvesterin kuljettajalle, sahalle ja koko metsäsektorille. Pohjois-Savossa yksityismetsien rahavirta on vuosittain satoja miljoonia euroja, joka kiertää alueemme pitäjissä ja kaupungeissa. Kun informaatiovaikuttaminen horjuttaa metsätalouden hyväksyttävyyttä, se heikentää samalla aluetalouden kestävyyttä.

Faktoihin perustuvaa keskustelua

Metsänomistajan arki on kaikkea muuta kuin yksipuolinen. Hän miettii yhtä aikaa taimikonhoitoa, luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja tilan siirtämistä seuraavalle sukupolvelle. Jos keskustelu typistyy yksittäisiin mielikuviin, menetämme tämän todellisuuden näköalat.

Siksi on välttämätöntä, että metsäkeskustelua käydään faktojen, ei mielikuvien varassa. Informaatiovaikuttamiseen vastaaminen tarkoittaa avoimuutta, oikeusturvan kunnioittamista ja sen tunnistamista, että perhemetsätalous on paitsi yksityinen myös yhteiskunnallinen hyvä.

Metsiemme kasvu on edelleen hakkuita suurempaa, ja metsänomistajista suurin osa toimii vastuullisesti, pitkäjänteisesti ja tulevat sukupolvet mielessä pitäen.

Metsä ei ole uhka – se on mahdollisuus, kunhan sen käyttöön suhtaudutaan oikeudenmukaisesti ja totuudenmukaisen tiedon pohjalta.

Kolumni on julkaistu Iisalmen Sanomissa 12.9.2025.

Ari Ruotsalainen

johtaja

Kirjoittaja on Metsänhoitoyhdistys Savotan johtaja ja suomalaisen perhemetsätalouden puolesta toimija.

Liittyvät bloggaukset

  1. Metsänomistajan oikeudet ja metsäedunvalvonta

    Metsänomistajan oikeudet ja metsäedunvalvonta

    Ari Ruotsalainen

    Savotta

    Suomen metsät ovat pääosin yksityisessä omistuksessa. Vaikka perustuslaki antaa luonnolle erityisaseman, se ei tarkoita puuttumista omistusoikeuteen.

    Lue lisää
  2. Perhemetsätalous – metsien selkäranka ja mahdollisuus

    Perhemetsätalous – metsien selkäranka ja mahdollisuus

    Ari Ruotsalainen

    Savotta

    Suomi elää metsästä – ja suomalainen metsätalous elää perhemetsistä. Perhemetsätalous ei ole vain talouden tukipilari, vaan myös osa suomalaista kulttuuria, maisemaa ja maaseudun elinvoimaa.

  3. Savotta ja sen metsänomistajajäsenet jälleen metsänhoitoyhdistysten ykkönen

    Savotta ja sen metsänomistajajäsenet jälleen metsänhoitoyhdistysten ykkönen

    Ari Ruotsalainen

    Savotta

    Kun katsotaan valtakunnallisia tilastoja taimikoiden ja nuorten metsien hoidosta sekä metsien terveys- ja kasvatuslannoituksista, yksi nimi nousee ylitse muiden - Metsänhoitoyhdistys Savotta.

2025 © Metsänhoitoyhdistykset